Vintin rakentaminen mummonmökkiin

Kävimme tyttären kanssa lauantaina Verkarannan Nukkekoti-yhdistyksen näyttelyssä ja huikeahan se oli. Aivan uskomattomia tuotoksia! Nähtävää oli niin paljon, että kaikkea ei pystynyt millään sulattamaan, onneksi on valokuvia, joihin pystyy palaamaan myöhemmin. Ja mihinkäs näyttelystä lähdettiin? No Sinooperiin tietenkin!

Mummonmökkiin on ollut suunnitteeilla vintti, johon tulee mummon makuutilat. Viikonloppuna tämän yläkerran rakennus lähti käyntiin. 

Alakertahan on varsin pieni, joten isoille rappusille ei ole tilaa. Mutta onneksi mummu on vielä varsin vetreässä kunnossa, joten pystyy kipuamaan näitä jyrkkiä rappusia yläkertaan. 

Sivulla oleva puupalkki on tukena, jotta (pahvi)katto ala repsottaa tulevaisuudessa. 

Tikkaiden sivuosat syntyivät Biltema-tikuista ja portaat spaatteleista.

Yläkertaan tuli lautalattia (=Biltematikkuja), jonka maalasin valkoiseksi. Liimasin tikut suoraan pahviin, joka ei tietenkään ollut vaaterissa. Haasteeksi osoittautui siis liimauksen kiinnipysyminen. Etureunat sain pidettyä aloillaan liiman kuivumiseen asti pyykkipojilla ja takaosan kaikella mahdollisella (Mariskooli sekä piippuri- ja suolamylly). Tuosta pippurimyllystä olisi muuten saanut kivan takankin nurkkaan, mutta ehkäpä etsin halvemman ratkaisun...

Yläkerran seiniin valitsin vaaleansinisen kuviopintaisen kartongin tapetiksi. Vielä täällä ei näytä erityisen hempeältä eikä romanttiselta mutta eiköhän asia saada sisustuksella korjattua... 

Seuraavaksi pääsenkin sitten lempiaskarteluni pariin - sängyn tekemiseen!

Tuolit keittiön pöydän ääreen

Vaikka pidänkin kovasti kalusteiden askartelusta, tuolien tekeminen on aina tuntunut vähän hankalalta tai vähintään vaikeasti tartuttavalta asialta. No - ei auta.
Tupaan on tuolit tehtävä, halusin tai en. 

Näihin tuoleihin käytin syömäpuikkoja, paksua taipumatonta kartonkia (em. kuvassa) sekä pieniä jäätelötikkuja ja tulitikkuja. Sahasin ensin "taka"- ja "etujalat" ja leikkasin kartongisa sopivan kokoisen neliön. 

Aloitin kokoamisen tuolin selkänojasta ja liimasin pienet jäätelötikun pätkät poikkipuiksi. Alle laitoin jäätelötikun, jonka avulla poikkipuut sai syömäpuikon keskelle. 

Tässä kohtaa suuressa innostuksessa unohdin vaihekuvien ottamisen. Pehmustin ja päällystin istuinosan, jonka jälkeen liimasin sen alaosaan kiinni etujalat. Liiman kuivuttua liimasin istuinosan takaosan kiinni selkänojaosaan. Lopuksi vielä pätkin tulitikuista sopivan mittaisia pätkiä tuolin jalkojen väliin  poikkipuiksi. 

Ja valmista tuli!

Menikö niinkuin Strömsössä? No ei ihan - istuin tuli hieman liian korkealla ja tuoleista tulee vähän baarijakkaramainen vaikutelma. En uskalla lähteä pätkimään jalkoja - käy muutoin kuin Hessu Hopolle. Kelvatkoon nämä toistaiseksi, kenties mummo saa myöhemmin uudet, jos oikein alkaa harmittaa. 

Ja tässä taas kuva tämän hetkisestä näkymästä!

Vanha hella mummonmökkiin

Mummonmökki Romanssiin on nyt saatu hella ja uuni, jotta muori pääsee laittamaan ruokaa. 

Tässä materiaalina oli paksu (2 mm) taipumaton pahvi. Aluksi leikkasin pahvista sivu-, etu ja takaseinät ja liimasin ne yhteen. Hellatason reunoille leikkasin ohuemmasta pahvista reunukset, kaksi levyä ja uuninluukun. 

Uunin luukkuun tein kahvan pillistä. Leikkasin ohuen palan pillistä ja leikasin rinkulan vielä auki. Tämän pätkän maalasin mustaksi ja liimasin luukkuun kiinni. Sitten kaikki muut osat liimalla paikoilleen. Nupit syntyivät mustista helmistä. 

Tällaiselta mökissä näyttää tällä hetkellä.

Poropeukalo ottaa virkkaustekniikat haltuun - taulunkehykset

Edellinen virkkauskokeilu ei vielä lannistanut vaan kävin urheasti kokeilemaan uudestaan. Tosin tunnustettakoon, että tällä kertaa kävin ensin verestämässä muistia youtubessa ja kertasin miten nuo erilaiset silmukat oikein tehdään. Kummasti maailma avautui! 

Suunnitelmani oli tehdä laverin päälle pari taulua ja mielessä oli hopeanväriset kruusatut kehykset. Mistään en sellaisia kuitenkaan bongannut. Nyt kun olen tästä virkkaamisesta innostunut niin ajattelin, että voisiko kehykset tehdä virkkaamalla. Seikkailin siis netissa ja törmäsin tällaiseen ohjeeseen. 

 

Siispä kokeilemaan... Väänsin aluksi rautalangasta soikion, jonka ympärille tein silmukat. Seuraava kerros kiinteitä silmukoita ja ulommainen pylväitä (nyt kun siis olin oppinut kuinka ne oikeasti tehdään). Ihan kelpokehykset näistä tuli, pienistä epäsymmetrisyyksista huolimatta. Pohdin kyllä, tuliko niistä liian massiiviset mutta olkoon. 

Halu olisi tehdä myös viltti tai päiväpeitto virkkaamalla. Selväksi kävi kuitenkin, että käytössäni on liian paksu lanka ja iso koukku. Tunnustan, että jo näidenkin kanssa on vaikeuksia ja ihmetten miten kummassa nukkisharrastajat pystyvät virkkaamaan lähes olemattomalla langalla ja pienenpienellä koukulla. Minä en ainakaan pystyisi erottamaan enää silmukoita! Vinkkejä siis otetaan kiitollisuudella vastaan!

Virkkuukoukku heilumaan - poropeukalon virkkuutuotoksia

Aloitan tämän postauksen tunnustamalla, että edelliset virkkaustyöni olen tehnyt 25-30 vuotta sitten, joten tämä homma ei ole ihan selkäytimessä. Silloinkin olen virkannut yhden ainoan pitsiliinan koulun käsityötunnilla. Muistaakseni tuotoksen tunnisti kyllä pitsiliinaksi, mutta kenenkään pöydälle se ei lopulta päätynyt - pitäisikö siitä päätellä jotain? Missäköhän liina mahtaa nyt luurata? Koristaa kenties kaatopaikan jätekasaa.

Tässä valossa ihmettelen itsekin, miksi halusin nimenomaan virkkaamalla tehdä mummonmökkiin jotain. Ehkäpä halusin haastaa itseni.

Emilian kotona havumetsällä blogissa oli keittiön pöydällä kaunis virkattu kori. Tämän innoittamana kaivoin koukun ja langan esiin. Tarkoitus siis oli tehdä hedelmäkori tai jotain vastaavaa. No - ei mennyt ihan kuin Strömsössä - lopputuoksesta tuli pitsinen lierihattu! Hattu löysi paikkansa tuvan laverin reunalta. Sikäli olen kyllä aika tyytyväinen, että tuotos oli käyttökelpoinen, vaikkei alkuperäisen suunnitelman mukainen, eikä sitä tarvinnut purkaa.

Lisäksi virkkasin pienen pitsiliinan. Eipä tälläkään virkkauksen maailmanmestaruutta voiteta, mutta se saa luvan kelvata kukkaruukun alusliinaksi kulmapöydälle, jonka aikanaan rakennan.

Ensimmäisen korin epäonnistumisesta huolimatta, en vielä lannistunut vaan yritin uudelleen. Tällä kertaa virkkaustuotoksen muoto muistuttaa jo hivenen enemmän koria. Ehkäpä tämä saa päätyä keittiön hyllyyn. Täytynee askarrella siihen vaikkapa omenoita tai jotain.

Tässä vielä kuva tuvasta.

Keittiön kaappi

Mummonmökin kalustaminen edistyy askel askeleelta ja viime päivinä sinne on rakentunut kaappi.

Mikä lie minua vaivaa, kun olen alkanut käyttämään kaavoja apuna kalusteiden rakentamisessa täysin itselleni epätyypilliseen tapaan? Tämäkän ohje on Vivienne Boultonin Nukkekotikirjasta. Ja hommahan alkoi kaavojen leikkaamisesta. Kirjan kaapissa ei ollut aukeavia ovia ja halusin sellaiset omaani, joten ovet sovelsin itse. 

Lopputuotokseen olen melko tyytyväinen. Myönnettäköön kuitenkin, että ovien kiinnityksen sössin, mutta pysyvät kuitenkin kiinni ja aukeavat, joten olkoon. Kotoa löytyi pänikkä turkoosia maalia, jota vaalensin vähän valkoisella akryylivärillä - sopii mielestäni melko hyvin mökin värimaailmaan. Ruusut ovat kiiltokuvia, jotka liimasin oviin. Laitoin vielä kynsilakkkaa kiiltokuvan päälle, jotta pysyy paremmin kiinni. Koko pintaa en kuitenkaan lakannut, koska en halunnut kiiltävää vaan mattapintaisen kaapin.

Alakuvassa vielä tunnelmia tuvasta.